Hieman kesti tämänkin kirjoottaminen... Mutta paree myöhään kun ei milloinkaan, vain miten sen meni. Eli Thaimaassa käytiin kesäkuussa pari viikkoa. Lento menni sinne päin paremmin kun osasi odottaa. Meillä ei kiukuteltu juuri ollenkaan, eikä itketty kertaakaan. Onneksi kone ei ollut täyteen buukattu, sillä vaikka olimme varanneet poijaalle sylipaikan, pyydettiin lähtöselvityksessä, josko me saatais yks paikka lisää. Loistava emäntä siinä tiskillä sitte varas meille kaks paikkaa koneen takaosasta, jossa oli rivissä vaan kolme istuinta. Siinä sitten jännitettiin viimeseen asti, että onko joku välttämättä halunnut sen kolmannen paikan, mutta onneksi ei. Poika oli siis sylissä ainoastaan nousun ja laskun ajan. Siihen ne Finnairin hyvät puolet sitten oikeastaan loppukin. Tässä hieman valitettavaa: Lentoemäntien ja -isäntien palvelu oli todella hidasta (jollain palo kutsu valo yli vartin, eikä ketään tuntunut kiinnostavan), takaosassa oli vain yksi suomea puhuva henkilö (toki lontoolla pärjää, mutta kuitenkin koneessa pääasiallisesti Suomalaisia), poika oksensi kerran juuri ennen nukkumaan menoa, niin ei saatu edes ylimääräistä muovipussia vaikka luvattiin tuoda heti, pojalle ei ollut ruokaa tarjolla ollenkaan (onneksi oltiin itse varauduttu ruokapurkilla, välipalalla ja aamupalalla), ja eukko joka meitä oli palvelemassa, oli kyllä naama niin norsunvitulla kun vaan voi olla ja koneen viihde järjestelmä oli täysi p**ka. Se oli kun suoraan jostain -90 luvun alkupuolelta, mutta surkealla kosketusnäytöllä. Järjestelmä ei muutenkaan toiminut kunnolla (ilmeisesti todella yleinen ongelma). Ensin kaikille luvattiin hyvitys siitä, mutta se muuttui nopeasti, että vain bisnesluokka saa hyvityksen... Mutta onneks lento suju muuten kivuttomasti, kiitos pojan oman penkin ja neljä tuntia ennen lähtöä ostetun tabin.

Paikalla meitä odotti etukäteen sovittu taksi, jolla päästiin vuokrakämpälle vaivattomasti. Taksi oli sellanen kuuden hengen iso tilataksi, joten neljän aikuisin matkatavarat ja  yhdet rattaat mahtu helposti tavaratilaan ja meillä oli sitten reilusti tilaa taksissa. Taksi pysähty onneksi ilman lisäkustannusta kaupassa, josta saatiin aamupala tarvikkeet sekä mehua ja hieman vettä.

Kämppä sijaitsi Cha-Amin ja Hua Hinin noin puolessa välissä, eikä siitä ympäristöstä löytynyt oikeastaan mitään. Paikallisten asuntoja oli jonkin verran, muutama pieni rafla (toisessa oli ihan ok ruoka, ja toista ei edes uskallettu maistaa, kun siellä ei käynyt edes paikalliset) ja yks pieni putiikki josta sai vettä ja limua ja jotain... Hua Hinissä on lukemamme mukaan paljon käärmeitä, joten mekin tavattiin kaksi käärmettä siinä asunnon lähistöllä. Kaikki liikkuminen piti kulkea joko taksilla tai skootterilla.

Nähtävyyksistä käytiin katsomassa Hua Hinissä kahdet eri iltamarkkinat, apinavuori, Hua Hin beach ja Hutsadin elephant foundation. Ensimmäisillä iltamarkkinoilla oli todella töykeää asiakaspalvelua, eivätkä suostuneet tinkimään hinnoista. Khao Takiabilla oleva apinavuori ja siellä päällä oleva temppeli, olivat ihan näkemisen arvoiset. Apinat eivät käyneet päälle, eivätkä edes lähestyneet, ja niille oli oma ruokintapaikka sivummalla. Hua Hin beach oli todellinen pettymys (olisi kannattanut mennä Khao Takiabissa olevalle rannalle. Hutsadin oli arvostelujen perusteella parempi kun elephat village, joten käytiin siellä, kun haluttiin elefantit nähdä. Hutsadin mainostaa itseään elefanttien kuntous paikkana. Siellä oli vaihtoehtona käydä pienellä elefantti safarilla, käydä kävelyttämässä elefanttia, ruokkia elefanttia ja elefantti show. Me valittiin elefantin kävelytys, ja se oli ehdottomasti paras ratkasu. Saatiin samalla ruokkia elefanttia ja lopussa vielä pestä se. Elefantti oli siis koko kävelytyksen ajan vapaana. Pesun ajaksi se taas kahlittiin kiinni. Elefantit on siis omissa pilttuissaan muutaman metrin kettingeissä päivät ne ajat kun niitä ei tarvita. Meille opas sanoi ensin ilosesti, että elefantit päästetään illaksi vapaiksi alueelle, mutta kun kysyin asiasta myöhemmin uudelleen, niin ne saakin olla vaan 10-15m pitusessa kettingissä jossain alueen keskellä, missä ne voivat syödä ruokaa luonnosta. Eläimet joita he kuntouttavat, ovat loukkaantuneet esim. työskennellessä, eli valmiiksi kesytettyjä. Otsaan ei oltu tehty reikää, kuten monissa muissa paikoissa on. Ei mikään inhimillisin paikka, mutta toisaalta ne elefantit pääsi ulkoilemaan useasti, ja toisaalta eipä tämä Suomen Korkeasaarikaan ole mikään ihanteellinen paikka eläimille... Hua Hinin Market Village on ehdottomasti kaupungin paras paikka merkkivaatteiden ostoksille, sekä sieltä löytyy iso Tesco Lotus. Parhaat iltamarkkinat oli Cha-Amissa. Ne oli oikesti todella isot, paljon vaatetta, tavaraa ja ruokaa ja aika hyvään hintaa. Siellä maistettiin heinäsirkkoja ja jotain muita lentäviä ötököitä paistettuna. 

Lämmintä riitti koko reissun ajan, vettä ei tullut kun kolmena päivänä hetken aikaa. Etenkin pojan rasvauksesta piti huolehtia, mutta eipä kyllä päässyt palamaan. Ruokaa poika söi hyvin, vaikka pelättiin että mitähän siitä tulee siinä kuumuudessa, mutta ei ollut mitään ongelmia. Ostettiin useasti "fried rice" ja muutaman kerran jotain spagettia ja kanaa tomaattikastikkeessa. Niistä annoksista riitti aina useammalle päivälle. Poika joi vettä hyvin suoraan puolen litran pullosta ja jos sitä ei ollut tarjolla, annettiin poikkeuksellisesti juoda mehua. Tuolla oli aivan sama, kunhan vaan joi.

Lähdettiin pari päivää ennen lentoa taksilla Bangkokiin. Tarkotus oli kiertää Siam Center, MBK, Central World ja Baiyoke Sky. Itselläni oli ripuli juuri samana päivänä kun lähdettiin kohti Bangkokia, mutta onneksi kuski pysähtyi itse muutaman kerran matkalla vessaan, joten pääsin samalla itsekin. Oltiin Bangkokissa joskus kahden pintaan. Ei muuta kun chek in ja kamat huoneeseen ja kohti Central Worldia. Olin onneksi tulostanu suomessa Google Mapsista valmiiksi kartan, joten sen perusteella oli helppo löytää. Meiltä ei ollut sinne kävellen kun noin kilometrin matka. Central World on jotain ihan sanoin kuvaamatonta. Sen kauppakeskuksen kokoa ei voi kuvailla! Seittemän kerrosta ja aivan järjetön määrä merkkiliikkeiden kauppoja! Toki seasta löyty myös h&m, mutta pääasiassa oikeasti merkkiliikkeitä. Oli kyllä oikee shoppailijan paratiisi, ja sinne olis saanu rahaa menemään, jos sitä vaan ois ollut kulutettavaksi reilusti. Meillä kulu siellä noin kuus tuntia. Ja mikä parasta, vessoja oli todella paljon! Seuraavana päivänä makasinkin yli puoli päivää huoneessa, kun olin yön ravannut vessassa ja aamulla vaan paheni. Puolentunnin - tunnin välein sai käydä istumassa vessassa. Suolisto alko olee jo niin rasittunu, että vessassa istuminen sattu aivan *****.... Ensimmäisestä apteekista ei ollut mitään hyötyä, mutta toisesta sainkin kerralla sitte sitä mitä halusin, eli loperamidia. Apteekista suoraan huoneeseen ja vessassa käynnin jälkeen nappinaamariin ja hetkeks pötkölleen sänkyyn, tunnin päästä ylös, vessaan ja taas nappia naamaan ja sitte päätin lähteä ripulia uhmaten metsästää eukkoa MBK:sta. MBK oli kuten Central World, mutta täynnä piraattitavaraa. Olis varmasti löytynyt kaikkea kivaa ostettavaa, mutta jatkuvasta paskahädästä ja siitä johtuvasta vitutuksesta, niin en jaksanut oikeastaan mitään etsiä. Yhden hihattoman olisin halunnut ostaa, mutta eukko joka oli myymässä siinä, tuijotti vaan puhelintaan, jouduttiin ainakin 5min seistä siinä vieressä, että vaivautu nostamaan katsetta, ja kun hinnasta alettiin neuvotella, niin tuhahti vaan istu takas tuijottamaan puhelintaan. Ei vissiin ollu tarvetta saada myytyä mitään....

Illalla suunnattiin sitte Baiyoke Skyhin. Hiton kallis paikka, mutta oli se kyllä sen arvonen. Ehdottomasti kannattaa maksaa 1000bht siitä, että pääsee sinne 83 kerrokseen, syömään huippu ruokaa, ja mitkä näköalat. Lisäksi siihen hintaan kuuluu myös, se että pääsee sinne ylimpään kerrokseen kattomaan maisemia. Omasta ripulistani johtuen, en syönyt kun porkkana raastetta, leivän ja muutaman haarukallisen riisiä. Mutta olipahan ainakin eukolla syömistä ja poika sai kaksi ilmapalloa jotka kiertävät pellet teki ilman lisämaksua. Lisäksi meidän pöydän vieressä soitti livebändi. Päivä meni siis omalta osaltani aivan päin persettä ja oli suurimman osan päivästä paska fiilis, mutta tulipahan koettua.

Maa on kyllä todella lapsiystävällinen, eikä missään vaiheessa tullut turvaton olo. Kaikki hymyilivät pojalle ja palvelu vain parani pojan ansiosta. Ihana maa lapsen kanssa, ja varmasti ilmankin, mutta mennään kyllä toivottavasti toistekin. Paluu lennosta sen verran, että se olikin sitte päin vastainen ton pojan kanssa kun meno... Pelkkää kiukuttelua, ja jos meistä tuntu 10 tuntia pitkältä, niin tuntu varmasti myös edessä istuneesta vanhemmasta thaimaalaisesta miehestä. Poika potki varmaan kuus tuntia sen penkkiä, sen ihanan kiukuttelun lisäksi.

Ja niille jotka miettivät, että saako sieltä purkkiruokaa pienelle, niin ei saa! Niin pieni valikoima vauvan ruokia kun vaan voi olla. Eli jos joudut syöttää lapsellesi purkkiruokaa, etkä aio soseuttaa tai tehdä sitä itse, niin osta Suomesta mukaan. Me löydettiin yhdestä supermarketista hieman isompi valikoima, mutta joka oli Suomen K-kaupa tai Tarmon hyllyyn vielä verrattaen hieman pieni. Vaippoja löytyy ainakin isommista kaupoista, joten niitä ei tartte viedä mukana. Ja ne oli jopa oikeasti hyviä!