Nyt poika ollut reilu viikon päiväkodissa....

Eli emäntä sai töitä noin puolen vuoden etsimisen jälkeen, joten koska poika on ollut tähän asti kotona, piti hänet saada hoitoon. Mietittiin erilaisia vaihtoehtoja, mutta päädyttiin lopulta kunnalliseen päivähoitoon. Meille on ollut jotenkin kuitenkin alusta asti selvää, että poika laitetaan perhepäivähoitajalle, varsinkin kun ollaan molemmat oltu pieninä perhepäivähoitajilla. Kunnalla ei ollut kuitenkaan tähän hätään tarjota perhepäivähoitajaa tästä läheltä, niin saatiin sitte tyytyä päiväkotiin. Onneksi poika pääsee sitte elokuussa perhepäivähoitajalle. Sinne kertyykin matkaa huimat 500m.

Minä olin se joka sai/joutui pojan ensimmäisellä viikolla viemään ja hakemaan. Onneksi tuo poika jäi ensimmäisenä aamuna nätisti, eikä alkanut itkemään, koska se on kyllä varmaan, että olisin itsekkin sitte kyynelehtinyt matkalla kotiin. Oli nyt jo tippa herkässä, kun päiväkodintäti otti pojan sylistä, enkä kerennyt edes antaa pusua tai halia. Piti vaan sanoa heippa, ja se oli siinä sitte. Poika katos leikkihuoneeseen leikkimään tädin ja muiden lasten kanssa. Matkalla kun kävelin kotiin, niin tuntuki sitte hirveeltä, kun ei kerenny halata tai antaa pusua. Tuntu ihan siltä kun tuo poju ois vaan viety multa pois. Siinä sitte oli aikunenmies kyynel herkässä, mutta päätin sitte että minähän en kyyneleitä valuta tässä tilanteessa (sehän ois noloa ja naisten juttu vaan...) Aika nätisti poika on jäänyt reilu viikon hoitoon, vaikka pelättiin että se on yhtä huutoa vaan pitkän aikaa. Ainoastaan kahtena aamuna on ollut hieman itkua, mutta rauhottunu samantien. Tänään olikin äitin vuoro viedä poika hoitoon, ja sehän oliki sitte yhtä itkua vaan, niin pojan kun äidin puolelta. Poika jäi huutamaan äitin perään (onneks on pientä flunssaa pojalla, niin ei lähe ihan maksimi määrää ääntä) ja äiti taas oli itkeny koko työmatkan. Onneks oli tullu viesti, että poika oli rauhottunu melkeen heti, ja kaikki on hyvin. Tuli siinä sitte äitilleki paree fiilis. Hirveesti tuota poikaa on kehuttu, että miten reipas se on ollu, ja ollaan kuulemma selvitty harvinaisen vähällä taistelulla.

Oli pari viikkoa ennen päiväkotiin menoa hirvee miettiminen, että sinne tarvii viedä ja mitä pitää ostaa vielä. Ensin meinattiin ostaa pojalle sinne käytetty haalari, mutta päädyttiin kuitenkin siihen, että nuo saa kelvata mitä sillä on jo. Emäntä ei ois halunnut ensin niitä sinne antaa, mutta totesin lopulta että käytettäväkshän ne on tarkotettu. Ja onneks mummi pelasti taas yllättämällä ja oli ostanut ohuita puseroita kolme ja muutaman t-paidan, niin ei tarvinnut niitäkään lähteä ostamaan. Kaikkea muuta oikeastaan sitte kotoota jo löytykin. Ainoastaan uudet sisätossut tilattiin, mutta ne oli aivan liian isot (ei pitäny koko merkinnät ihan paikkaansa), joten jouduttiin sitte ostamaan vielä toiset. Ne tuli onneks emännälle vastaan, kun kävi muutenkin kaupoilla, niin ei tarvinnut lähteä mihinkään kauemmas hakemaan.